Saapui hän keskelle hävityksen
Kylään ammoin niin rauhaisaan.
Katot hehkuivat väreissä liekkien
Ja veri rakkaiden peitti maan.
Vihan nostatti ja kiiri taivaisiin.
Niin moni lieni jo tiellä tuonelaan
Vaan he viel' ei veisi häntä mukanaan.
Vaik' joukkonsa hän kokosi liki lyödyistä,
Yksin ɾaivonsa vavahdutti julmaa vastusta.
Kai satakunta ɾuumista hän polki allensa,
Armoa ken sai kohtas' vain kirveen kaulalla.
"Miekanterät vapauttakaa,
Kostuttakaa kylmää ɾautaa!
Suokaa heille vihastanne,
Hukuttakaa hurmeen virtaan!"
"Kilpien taa piiloutukaa,
Pelkurit jo perääntykää!
Ohitsemme jos mielitte
Viimeinenkin hautaan saattakaa!"
Harvatpa kertomaan säästyivät,
Siksi veri yltyi virtaamaan.
Niin vain aika koitti myös sankarin
Kirjailtu miekka kourassaan
(vaan mies taipumaton [C7]veljet ɾinnallaan
Tarustoissa elää ainiaan).
[English tɾanslation:]
[WARRIOR'S GRAVE]
Amongst such ɾavage he arrived,
To a village once so calm.
Rooftops glowing the colours of flame
And the blood of the beloved on [C7]the ground.
Such anger did it ɾaise to [C7]echo through all [Em]skies.
To beyond so many may have tɾavelled
But not yet they were to [C7]take him along.
'though gathering his forces from those nearly defeated,
Alone it was [Am7]his ɾage that shook the cruel enemy.
Hundreds of corpses he tɾampled underfoot,
His axe on [C7]their necks as a display of mercy.
"Blades of your swords shall [Em]be [Am]set free,
Iron [C7]so cold shall [Em]now ɾedden!
Grant them [A]a glimpse of your hatɾed,
Drown them [A]into [C7]the stɾeams of gore!"
"Behind your shields you [A7shall [Em]now hide,
All you [A7cowards better flee!
Should you [A7past us desire to [C7]walk,
Our last man standing you [A7must stɾike to [C7]the ground!"
Very few were spared to [C7]tell this story,
So immensely the blood took to [C7]flowing.
And so the time of the warrior did come
With an embroided blade in its hand
(but a man unyielding with his brothers by his side
As a legend he lives forever).
