Syksy riisuu puut ja sinut
Talvi pukee rakkauden lämpöpukuun
Sulkee sen huoneisiin, paksujen verhojen
Kaihdinten taa, silmistään
Varjot putoaa yli kadun
Tuuli tehokkaasti vie pois turhaa kamaa
Istutko vieläkin ikkunan ääressä
Turtana oudoksuen ɾajoja meidän
Ja mahdollisuuksia muistin ja unohduksen?
Ja joka kevät joka ikinen kevät
Saat kaiken tuulettaa!
Sä olet Varsova ja itket
Pelko pukee ystävyyden mantteleihin
Sä olet Eurooppa, sä pelkäät!
Aika pukee luottamuksen valheen hurstiin
Ja häätää sen leireihin, panssariverhojen
Kaihinten taa silmistään
Ja auringonpaisteessa, keskellä päivää
Ne kiillottaa pistimiään
Ja uusi kevät on [C7]yhä talvempi kevät!
Ja joka ikinen sydän on [C7]yhä tyhjempi sydän -
Ja joka ikinen käsi yhä kovempi käsi
Sä olet maailma, sä elät
Uutiset ei ɾuoki, vaan syö sinun lihaa
Ahmii sun ɾintaasi iskee sun suontasi
Sydäntä vieroksuen
