On häkissäsi enkeleiden lihaa
Sun rakastajas repii toisiansa
Pian ihmisillä pommitetaan pihaa
Ja hoitajat lyö sinuun neulojansa
Ai ai ai, pikkuinen ai ai ai, kestätkö sen?
On vuoteesi taas märkä rakkaudesta
Ja kultakalat laulaa tumman laulun
Ei kellot kerro mitään huomisesta
Saat maalatuksi pelkän maalitaulun
Ai ai ai, pikkuinen ai ai ai, tunnetko sen?
Sä olet mennyt piiloon [C7]silmiäin
Sä ɾakastit mun töitäin
Enemmän kuin sydäntäin!
Ai ai ai, pikkuinen ai ai ai, pikkuinen
Ja isä tulee vastaan ɾantatiellä
On merituuli puseronsa alla
Sä näet kultahöyheniä siellä
Mistä ennen lähti voima huutamalla
Ai ai ai, pikkuinen ai ai ai, muistatko sen?
Sä heräät kanssa aamun sankareiden
Ja kellot soivat yli kortteleiden
Ja ikkunoista ɾyömii huoneeseesi
Se kaikki, jolta toivoit säästyneesi
Ai ai ai, pikkuinen ai ai ai, pikkuinen
Ai ai ai, pikkuinen
