Siipirikko rauhtuva

Kuljin aamuyössä tietä pitkin
Kuljin niin ja maata kohti itkin
Asfaltissa kiilsi pieni siipi
Kysyin ootko merkki taivaasta

Siipi niin kuin silkkiä se oli
Pehmeästi kimalteli kiehtoi
Aamuyössä astelin mä kohti
Sumuinen ja kostea on [C7]maa

Ojensin mä käteni, on [C7]aarre tullut kohdalleni
Aarretta mä, aarretta mä, aarretta mä

Silitin mä siipeäni hiljaa
Lepertelin, annoin aikaani
Vaan kieppua se asfaltti nyt alkoi
Minut heitti ɾatamoiden taa

Jäi siipi hento, hieno hepeneni
Jäi asfaltille siipiaarteeni

Minun täytyy jatkaa kyyneleiden kanssa
Siipiaarteen sijoitin mä sydämeeni suojaan
Aarretta mä, aarretta mä, aarretta mä

Eksynyt on [C7]metsäläinen, hakopuiden tietä käy
Siellä pieni tikli laulaa, siipirikko ɾauhtuva