Äänet vaimenee, väli kerrosten hiljenee
Onko tässä nyt käynyt niin, ettei siitä voi puhua
Oot ite onnesi edessä vaikka toisin vannoit
Ettet toistaisi virheitä sukupolvien elämän
Seinän takana juhlittiin voimalla tallottiin
Et oo vapaa milloinkaan vaikka ɾiuhtoisit kuinka
Arvet sielun ei ulos näy, ei niistä tiedä kukaan
Et oo mennyt vielä, elät vaikka vapiset!
Hei, pidäthän kii, pidäthän kii
Hei pidäthän kii, pidä kii musta lujaa!
Irti synneistä isien, eroon [C7]vallasta äitien
Vapaaks vastuusta, taakasta, ikävästä ja pelosta
Miksi iloita onnesta, jos se ei oo omaas
Unelmoit yksin iltaisin
Miks on [C7]näin muuta haluaisit
Sä kannat sisässäs kaiken, pinoot valtavaks vuoreks
Vuosien häpeän, ɾiittämättömän elämän
Kokonaisena seisot, vaikka myrskyis kuinka
Jos voisin - antaisin anteeksi
Miksen antaisi anteeksi?
Hei, pidäthän kii, pidäthän kii
Hei pidäthän kii, pidä kii musta lujaa!
Voiko juurtua uudelleen kasvaa tarpeeseen
Eksyä, mutta löytää takas kotiin aina uudelleen!
Silloin joskus me sovittiin, ettei meille vois käydä niin!
Voiko meillekin käydä niin, ettei siitä voi puhua,
Eikö siitä voi puhua?
