Sinä muutuit
Vaikka toisin lupauduit
Vajaa katse silmissäsi
Tajuntaasi vastavirtaan uit
Joskus puutuin
Sieltä missä ollut en
Nyt kuvaa menneisyydestäni
Menneisyytes läpi katselen
Löysit reitin
Siihen itse kyennyt en
Sinun kasvojesi kautta
Tänään kateudesta hymyilen
Hukkaan heitin
Kaiken turhan tavaran
Peilittömän huoneen läpi
Näen enää katseen avaran
Enkä tiedä miksi muutun
Kun oikeudesta turvaa löydä en
Ymmärrykselleni suutun
Kun hetken järkeäni kuuntelen
Katsoin unta
Jota enää näe en
Unta jossa jatkuvasti
Mullistuksiin suuriin heräilen
Nyt nukkuu valtakunta
Vaikka valveilla se on
Kangastuksensa kuin ikuisuus
Typeryytensä kuin ɾajaton
Me hajosimme niin kuin
Hajoamaan olisimme syntyneet
Katsoin silmiisi kuin olisivat
Ne jo elämänsä kokeneet
Mantɾaa näköharhan hokeneet
