On meri petollinen
Sanoi kalastaja minulle
On jonkun ohjattava laivoja
Yön pimeydessä, kun Ahti raivoaa
Vuosia odotin rakkaani saapuvan
Rinnassain kaipuu, varjossa majakan
Ei kukaan kaipaa sielua hyljättyä
Keskellä varjojen kasvavien
Aika valuu hitaasti tiimalasissa
Yksinäisyyteen heräten
Kapusi ikkunaan korkeimpaan
Neito [C7]surunsa murtamana
Ohjasi laivansa kalastaja ɾantaan
Vain löytääkseen ɾusentuneena ɾakkaimpansa
Rantakiviltä, varjosta majakan
Vuoden päivät vietti kalastaja surussaan
Ennen hetkeä henkensä ɾiistämisen
Näki vaimonsa syöksyvän ɾantakiviin
Varjossa majakan valkoisen