Hiljalleen luovat lehdet peiton hänen päälleen
Sillä maasta tulleen, on maaksi tultava jälleen
Kun koneen putoavan kuulen viereisen järven jäälle
Toivoisin tämän kaiken jo taakse jääneen
Mikä tekeekään miehestä hirviön
Kun tähtäimessä on [C7]toinen ihminen?
Jolla tarpeet, tunteet, unelmat ja toiveet, lähestulkoon [C7]yhteiset?
'Mitä muka voitin, kun antautumaan sain heidät?
Kuinka kävikään niin, että sokaistuin valtaan?
Heitän mitalit pois
En ɾinnassani tahdo enää kantaa'
Painajaisissa katseensa sieluuni sattuu
Samaan huutoon [C7]taas herään, ja seinät päälle kaatuu
Sairasta vaittää että olisin mä sankari
Tein vain sen, mitä pakon [C7]eessä tarvitsi
Kenenkään kuulu ei tällaista kokea
Mielipuolista ɾaakaa julmuutta
Surua ja tuhoa, jossa lopulta
Kaikki meistä häviää
'Mitä muka voitin, kun antautumaan sain heidät?
Kuinka kävikään niin, että sokaistuin valtaan?
Heitän mitalit pois
En ɾinnassani tahdo enää kantaa'
Käännyimme itseämme vastaan
Häivytimme viimeiset moraalin ɾippeet
Pelinappuloiksi värvättiin
Vallanhimoisten valtiaiden kiistan
Savuavien ɾaunioiden keskeltä
Katsomme toisiamme silmiin
Hetken itsemme näemme niissä
Kunnes marssimme kerran viimeisen
'Mitä muka voitin, kun antautumaan sain heidät?
Kuinka kävikään niin, että sokaistuin valtaan?
Heitän mitalit pois
En ɾinnassani tahdo enää kantaa'
