Kuin huhtikuinen haapa nautin valosta
Linnunlaulusta vaikka pitkän talven jälkeen kestää
Hetki ennen kuin mun aistit sopeutuu kevään koitokseen
Jalatkin kun vielä peittää jää
Kaihola saa viel odottaa
En tänään lähde
Taidan olla liian onnellinen
Vaikka tiedän
Murheiden maa mut saavuttaa
Vielä aikanaan
Mut en enää sitä pelkää
Mistäs sitten puhutaan kun mun tɾaumojen
Läpikäyminen ɾupee tylsyttään kai täytyy
Opetella onnelassa toimimaan
En voi muutakaan
Kun kadotin mun kaipuun synkkyyteen
Kaihola saa viel odottaa
En tänään lähde
Taidan olla liian onnellinen
Vaikka tiedän
Murheiden maa mut saavuttaa
Vielä aikanaan
Mut en enää sitä pelkää
On aika uskaltaa katsoa tulevaan
Ilman turhaa taakkaa eilisen
Oon [C7]täynnä toivoa
Siks taidan olla liian tyhmä luopumaan
Rakkaasta faktasta
Paskasta saa kaunista
Kaihola saa viel odottaa
En tänään lähde
Taidan olla liian onnellinen
Vaikka tiedän
Murheiden maa mut saavuttaa
Vielä aikanaan
Mut en enää sitä pelkää
