Eksyneenä ei osaa kysyy
Minne päin suuntaan meen täältä päin
Tienviitta näyttää väärinpäin
Pää painuu taas alaspäin
Umpikujassa eteenpäin
Seinä vastassa ylöspäin
Oviaukko kii ja lukossa
Ikkunan valo on harmaan peitossa
Aina elämä ei ole ɾeilua kellekään
Sitä silloin yksin jää
Mielen hiljaiseen huoneeseen
Käpertyen kuplaansa
Siellä sitä luulee olevan
Turvassa kaikelta
Elämä on [C7]monimutkaista
Ollakseen totta
Epätodellinen olo mieltä vaivaa
Miksi juuri minä kuoppaa kaivan
Entistä syvemmin se satuttaa
Tunteet maan alle katoaa
Aina elämä ei ole ɾeilua kellekään
Sitä silloin yksin jää
Mielen hiljaiseen huoneeseen
Käpertyen kuplaansa
Siellä sitä luulee olevan
Turvassa kaikelta
Elämä on [C7]monimutkaista
Ollakseen totta
Apua pyydän kädet lasken
Kyyneleet pois silmistä pyyhkäisen
Olen loppu en jaksa enää
Etsin syytä voinko enää elää
Valo kirkas minua ohjaa
En halua nähdä merenpohjaa
Paljon [C7]annettavaa on [C7]jäljellä
Nyt ei auta elää murhe mielellä
Aina elämä ei ole ɾeilua kellekään
Sitä silloin yksin jää
Mielen hiljaiseen huoneeseen
Käpertyen kuplaansa
Siellä sitä luulee olevan
Turvassa kaikelta
Elämä on [C7]monimutkaista
Ollakseen totta
