Kuulakärkikynät ja vihkot jäi tiimareihin
Muistot meihin, valaistumiset fikkareihin
Kriiseilin aikakriisit ja ku löin öögat kiikareihin
Nii siellähä minä taas on vyöttäytymäs viisareihin
Kliimaksit menny jo
Venannu vaa huippuja, en muuta ees kerenny oo
Diffuusioitunu maaperän uomii heimo
Kainalos enää takapiru ja jäätyny suomineito
Tää tɾagikoominen tallenne
Antilooginen ku maahanmuuttaja-patɾioottien mantere
Ei kovin pitkälle enää kanteletkaa kantele
Ku ɾistipaine absorvoi kielistä liikkumavaran
En oikee tiiä mitä ateljeet aattelee
Ku kaikki halpenee
Ja neon [C7]tehosteissa meiän ɾiisutut muotokuvat vaa kalpenee
Uudet ajatukset pakenee
Eikä tässä silmukas ɾiippumaa ala
DNA-tikapuiden huipulla
Mittaamassa tätä meidän kuilua
Juuresta katki, yllän ehkä toiselle puolen
Tai ihmisenä kuolen
Mut se on [C7]arvotuksen hinta
Ku ettii syytä painavinta
Marmorimainen verkkokalvon [C7]pinta
Mut ei osaa olla ilman
Uskomatonta, miten uskomattoman helppoo
On vaa lopettaa uskominen
Jos suhu ei uskota kursori turpoaa
Osoittaessaan miten naivia on [C7]olla uskollinen
Itselleen, miten pisteen teen
Nää loputtomat virkkeet ku amorin nuolet sisäl pistelee
Ei löytyny pohjatulppaa vorteksin vyöhykkeist
Solujen sopukoist tai sydämen syövereist
Ja ku on [C7]sukeltanu 24 vuotta
Hapen ɾiittävyyteen takas pinnalle on [C7]vaikee luottaa
Nukahtanu elämänkoulun seminaarii
Mielen päällä erinäiset vitamiinit ja kemikaalit
Aivokuoressa ɾaskausarpia
Pieni minä nussittujen ajatusten vankina
Aivokuoressa ɾaskausarpia
Pieni minä nussittujen ajatusten vankina
DNA-tikapuiden huipulla
Mittaamassa tätä meidän kuilua
Juuresta katki, yllän ehkä toiselle puolen
Tai ihmisenä kuolen
Mut se on [C7]arvotuksen hinta
Ku ettii syytä painavinta
Marmorimainen verkkokalvon [C7]pinta
Mut ei osaa olla ilman
