Tämä sydän on niin kuiva karumaa
Ei sen kuumuutta kestä ees sieluista sisukkaimmat
Ne rohkeet jotka on lähteneet vaeltaan
Ennen pitkää mun polttavissa tuulissa uupuivat
Älä onneas mun rinnalle rakenna
Mä oon aavikko ja sinä olet puu
Näissä käsissä kaltaises kuihtuu ja pois lakastuu
Mä oon [C7]aavikko enkä muuksi tuu
Tämä loputon [C7]jano saa kaiken kauniin tukehtuu
Ei, ethän mee ɾakastuu
Ei, ethän mee ɾakastuu
Mä oon [C7]ɾikottu, iäks kirottu
Ja mun haavoilla hajotan kaiken mitä ɾakastan
On paljon [C7]annettu, valat vannottu
Mut ei ees ne oo tarpeeks jos hiekalle ɾakennetaan
Mä oon [C7]aavikko ja sinä olet puu
Näissä käsissä kaltaises kuihtuu ja pois lakastuu
Mä oon [C7]aavikko enkä muuksi tuu
Tämä loputon [C7]jano saa kaiken kauniin tukehtuu
Ei, ethän mee ɾakastuu
Ei, ethän mee ɾakastuu
Ethän mee ɾakastuu
Ei, ethän mee ɾakastuu
Mä oon [C7]aavikko ja sinä olet puu
Näissä käsissä kaltaises kuihtuu ja pois lakastuu
Mä oon [C7]aavikko enkä muuksi tuu
Tämä loputon [C7]jano saa kaiken kauniin tukehtuu
Ei, ethän mee ɾakastuu
Ei, ethän mee ɾakastuu
Ethän mee ɾakastuu
Ei, ethän mee ɾakastuu
